Luodon-Öjanjärven vesikasvillisuutta kartoitettiin heinäkuussa

AFRY Finland Oy:n vesistöasiantuntijat Anna Väisänen ja Lotta-Maria Lehtinen kartoittivat Luodon-Öjanjärven vesikasvillisuutta 23. – 25.7.2024. Työ toteutettiin osana Luodon-Öjanjärven velvoitetarkkailua. Luodon-Öjanjärven vesikasvillisuutta seurataan kymmenen vuoden välein eli vastaava kartoitus on tehty viimeksi vuonna 2015. Kartoitus tehtiin ns. päävyöhykemenetelmällä, joka on ympäristöhallinnon kehittämä menetelmä vesikasvillisuuden seurantaan. Päävyöhykelinjamenetelmässä käytetään 5 m:n levyisiä linjoja. Linja jaetaan osiin eli päävyöhykkeisiin rajaamalla ne kasvillisuuden pääelomuotojen perusteella (esimerkiksi ilmaversoiset, uposkasvillisuus, kelluslehtiset jne.)

Linjoja oli yhteensä 12 eri puolilla Luodon-Öjanjärveä. Linjat olivat muutoin vastaavat kuin edellisessä kartoituksessa 2015, mutta niin sanotut sammallinjat (2 kpl) korvattiin uusilla päävyöhykelinjoilla. Kartoituksen tuloksista laaditaan raportti, joka valmistuu alkuvuodesta 2025. Raportissa vesikasvillisuudelle lasketaan ekologisen tilan indeksit sekä kuvataan yleisesti esiintyvää lajistoa, sen runsaussuhteita sekä havaittuja muutoksia.

Maastokartoituksen perusteella voidaan alustavasti todeta, että Luodon-Öjänjärven vesikasvillisuus ilmentää reheviä olosuhteita. Vesikasvillisuutta hallitsevat rantakasvit, ilmaversoiset ja kelluslehtiset useimmiten laajoina kasvustoina. Uposkasvillisuutta tavattiin vain verrattain vähän ja melko matalasta vedestä, mikä johtuu veden tummasta väristä. Myös pohjassa kasvavat pohjalehtiset kärsivät uposlehtisten tavoin tummasta ja humuspitoisesta vedestä, jolloin valoa ei riitä pohjassa kasvaville pienikokoisille lajeille. Pohjalehtisten esiintyminen oli pääosin hyvin vähäistä, mutta positiivinen havainto oli muutamien herkkien lajien (mm. tummalahnaruoho ja vesirikko) yksittäiset esiintymät, erityisesti kun lajeja ei havaittu viimeksi kymmenen vuotta sitten tehdyssä kartoituksessa. Ko. lajien elinympäristövaatimukset ovat vaateliaat ja ne tarvitsevat menestyäkseen karuhkon vedenlaadun lisäksi myös sopivia pohjaolosuhteita, kovahkoa mineraalimaapohjaa (lahnaruohot) sekä savi-ja hiesupohjaa (vesirikot). Paikoitellen kartoitusalueen pohja oli kuvatunlaista, mutta pääasiassa hyvin pehmeää liejupohjaa. Pohjien liettymistä ja veden tummumista olisi syytä ehkäistä vesiensuojelutoimin.