Merialueiden yhteistarkkailut Kokkolan ja Pietarsaaren edustoilla. Osa 5: Kalataloustarkkailu

Merialueen yhteistarkkailun kalataloustarkkailussa selvitetään vuosittain viranomaisen rekisteristä alueella toimivien kaupallisten kalastajien määrä, kokonaissaalis kalalajeittain sekä pyyntiponnistus pyydystyypeittäin. Kokkolan merialueella tulokset ovat suuntaa antavia, sillä tilastot on jaettu 55×55 km ruutuihin eikä tarkasteltu pyyntiruutu kata koko tarkkailualuetta.

Vuonna 2025 Kokkolan merialueella oli 27 kaupallista kalastajaa. Kokonaissaalis oli edeltävää vuotta pienempi: 14 344 kg. Saaliista lähes puolet oli siikaa ja toiseksi eniten saatiin ahventa. Muut saalislajit olivat hauki, säyne, silakka, muikku, made, taimen, kuore, kiiski, kuha, nahkiainen ja kampela. Suurin osa kalastuksesta toteutettiin verkoilla.

Pietarsaaren edustalla vuonna 2025 toteutetusta kalastuksesta saatiin tietoa osakaskunnilta. Kalastajia alueella oli yhteensä 345 henkeä, joista 46 oli kaupallisia kalastajia. Käytetyt pyydystyypit olivat verkot ja pienet rysät, heitto-, pilkki- ja onkivavat sekä joillain alueilla myös katiskat, siika- ja lohiloukut, suurrysät ja siikakoukut. Kokonaissaalis oli 198 592 kg, joka oli hieman suurempi kuin vuonna 2024. Yleisimmät saalislajit olivat lahna, silakka ja särki. Muita saalislajeja oli mm. siika, muikku, ahven, hauki, made, kuha, lohi ja taimen. Kantojärven (2023) tekemän selvityksen perusteella suurin osa siikasaalista on Perämeren vaellussiikakantoja ja esimerkiksi larsmonsiikaa esiintyy vähäisesti.

Molemmilla merialueilla toteutettiin viiden vuolein välein tehtävät poikasnuottaukset ja Coastal-verkkokalastukset. Poikasnuottaukset tehdään nuotalla, jonka solmuväli on riittävän pieni kalanpoikasten kiinni saamiseksi. Poikasnuottauksilla saadaan tietoa sen kesän poikasmääristä, lajistosta ja osittain myös alueen poikastuotannosta.  Nuottaa vedetään rantavedessä, jossa poikaset oleilevat. Vedoissa saatu saalis tai saalisotannat säilötään alkoholiin ja tutkitaan myöhemmin laboratoriossa. Coastal-verkot ovat vakioituja 1,8 m x 45 m verkkoja, joissa on yhdeksän eri solmuvälin kaistaletta.

Kokkolassa siianpoikasia saatiin vuonna 2025 jokaisella tutkimuspisteellä. Muikun poikasia ei havaittu Hamnskäretin rannalla, mutta muissa kohteissa niitäkin oli. Tutkimusten perusteella siikaa lisääntyy laajalla alueella Kokkolan edustalla. Siian poikasmäärät olivat vähentyneet päästölähteiden läheisyydessä, mutta koska kuormituksessa ei ole ollut merkittäviä muutoksia, on yksikkösaaliiden vaihtelu todennäköisesti pääosin luontaista. Kutualueet ovat voineet heikentyä tai poikasistutukset ovat voineet vaikuttaa poikamääriin.

Pietarsaaren vuoden 2025 poikasnuottauksissa havaittiin yhteensä 8 kalalajia, joista runsaimpina esiintyi siian- ja muikunpoikaset. Muuna saaliina oli vähäisinä määrinä salakoita ja pikkutuulenkaloja sekä yksi ahven, kolmipiikki, silakka ja simppu. Eniten siianpoikasia saatiin Aligrundetin ja vähiten Ådö Västran nuottauspaikalla. Muikunpoikasia saatiin eniten Malgrundetissa. Kokonaisuutena poikasmäärät vähenivät aiemmista tutkimuksista, joskin paikkakohtaista kasvuakin oli havaittavissa. Selvimmät pudotukset poikasmäärissä oli havaittavissa Ådö Västrassa.

Kokkolassa verkkokoekalastuksia toteutettiin sisäsaaristossa, välisaaristossa ja ulkosaaristossa. Vuoden 2025 verkkokoekalastusten saalis oli aiempaa heikompi: lahnaa tai seipiä ei saatu lainkaan ja ensimmäistä kertaa alueen koko koekalastushistoriassa ulkosaaristossa ei saatu yhtään taimenta. Myös särkikala- ja ahvensaalis pienenivät aiemmasta. Muikkua ja kuoretta tuli aiempaa enemmän. 55 % yksikkösaaliista koostui sisäsaaristossa ahvenkaloista. Välisaaristossa saalis koostui pääosin ahvenkaloista (36 %), muikuista (34 %), silakasta (17 %) sekä painon osalta siiasta. Ulkosaaristossa pääosa yksikkösaaliista oli kuoreita (18 %), muikkuja (22 %), silakoita (21 %), ahvenkaloja (19 %) sekä painon osalta siikaa. Jonkin verran lievää verkkojen likaantumista havaittiin sisäsaaristossa.

Vuoden 2025 koekalastusten tulokset viittaavat mahdollisiin muutoksiin kalastossa, vaikkakin jätevesillä todettiin olevan korkeintaan vain vähäisiä vaikutuksia kalastoon. Jatkoseurannalla voidaan arvioida, onko kyseessä yksittäinen poikkeusvuosi vai pysyvämpi muutos. Särkikalojen merkittävä väheneminen voi kertoa pohjan haitta-aineiden vaikutuksista. Pohjaeläimistössä tapahtuneiden muutosten valossa jatkossa tulisi pohtia, miten pohjaeläin- ja kalastotutkimuksiin perustuva vesistön tila muistuttaa ja eroaa toisistaan ja miten nämä eliöyhteisöt vaikuttavat toisiinsa.

Pietarsaaressa koeverkkokalastuksen saaliissa esiintyi 18 kalalajia. Saariston ulkopuolisilla alueilla saalis oli vuotta 2020 pienempi, mutta kuitenkin tyypillinen karuhkolle merialueelle. Lukumäärällisesti eniten saatiin kiiskiä, silakoita ja ahvenia. Biomassaosuudeltaan suurimmat lajit olivat ahven, siika, härkäsimppu, kiiski ja silakka. Saaristovyöhykkeellä yksikkösaalit olivat vuotta 2020 suurempia. Hälsingöfjärdenillä runsaimpana esiintyi ahventa. Fallskärissä saatiin eniten kiiskiä, mutta biomassaltaan suurin laji oli lahna. Aligrundetissa saalis oli ahvenkalavaltaista. Rannikkovyöhykkeellä yksikkösaaliit pienivät hieman Risöhällissä ja Kackursfjärdenillä ja kasvoi Gräggörenilla. Ahventa esiintyi runsaana kaikissa kohteissa. Gräggörenin toinen valtalaji oli särki ja Risöhällissä toiseksi eniten esiintyi lahnaa.

Pietarsaaren merialueen vuosien 2010-2025 verkkokoekalastukset osoittavat, että rannikon lähellä kalasto on mm. saariston ulkopuolista aluetta runsaampaa ja särkivaltaisempaa, mikä voi ainakin osittain selittyä rehevyyseroilla. Kalamäärät ovat olleet vaihtelevia eikä selkeää kehityssuuntaa ole havaittavissa. Verkkokoekalastusten tulokset voivat vaihdella useiden tekijöiden, kuten ajankohdan, sään ja kalaparvien liikkeiden vuoksi eikä vuoden 2025 tuloksista voida luotettavasti erottaa ihmistoiminnan vaikutusta muista tekijöistä.

Pietarsaaren verkkokoekalastusten yhteydessä toteutettiin lisäselvitys ahventen elohopea- ja kadmiumpitoisuuksista. EU:n kaloille määrittämät enimmäispitoisuusrajat alittuivat selvästi. Samoin ahvenen elohopeapitoisuuden ympäristölaatunormi. Tutkimuksen perusteella kaloja voidaan syödä yleisten ravitsemussuositusten mukaisesti.