Ilahduimme viime keväänä, kun jäsenistöömme kuuluva Kruunupyyn kunta tilasi meiltä, Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:ltä Skalasträsketin luontoselvityksen. Kohde sijaitsee asemakaava-alueella, jossa Skalasträsket on vesialuetta (W), sen ranta on merkitty luo-1-merkillä (alue, joka on erityisen tärkeä luonnon monimuotoisuuden kannalta) ja loput alueesta on paikallista virkistysaluetta (VL).
Skalasträsket luokitellaan matalaksi humuspitoiseksi järveksi, ja se on luontotyyppien uhanalaisuusarvion mukaan silmälläpidettävä. Vedenpinta oli osin isoulpukoiden ja pohjanlumpeiden peitossa, mutta tumman veden vuoksi uposkasvien määrä oli vähäinen. Vesiherneet osoittivat oligo- tai mesotrofiaa.
Skalasträsketin rannat olivat enimmäkseen minerotrofista lyhytkorsinevaa, saranevaa ja osittain Sphagnum papillosum – kalvakkanevaa. Lyhytkorsineva on uhanalainen luontotyyppi Etelä-Suomessa (VU). Skalasträsketin ranta-alueet kuuluvat paikallisiin suoyhdistymätyyppeihin, jotka voidaan jakaa edelleen ranta- ja umpeenkasvaneiden soiden alatyyppeihin. Luontodirektiivin mukaan Skalasträsketin rannat edustavat tyyppiä vaihettumissuot ja rantasuot.
Suurin osa Skalasträsketin ympäristön boreaalisista metsistä on mustikkatyypin tuoreita kankaita. Pienemmällä alalla oli lehtomaista kangasta ja kuivahkoa kangasta, joissa vallitsi puolukka. Kaikki nämä varttuneet metsätyypit ovat silmälläpidettäviä Etelä-Suomessa. Pohjoiselle selvitysalueelle olivat ominaisia umpeenkasvaneet pellot, tuoreet niityt ja heinäiset kosteat niityt. Ruderaattialuetta lyhytikäisine niittykasveineen esiintyi liikuntaportaiden luona ja tienvarsilla.
Kasvillisuuskartoituksessa havaittiin yhteensä 154 kasvilajia: 124 putkilokasvia ja 30 sammalta. Rahkavarstasammal (Pohlia sphagnicola) on luokiteltu uhanalaiseksi (VU) lajiksi Suomen lajien uhanalaisuus -arviossa 2019 (Hyvärinen ym. 2019). Rämepihtisammalta (Fuscocephaloziopsis loitlesbergeri) ei ole aiemmin raportoitu Pohjanmaalta laji.fi:n mukaan. Kartoituksessa havaittua vieraslajia, komealupiinia, tulisi torjua kahdelta tien varren esiintymisalueeltaan.
Skalasträsketin vesi oli hieman sameaa ja hapanta (pH 5,5–6,2). Alkaliniteetti osoitti hyvää kykyä neutraloida happamamman veden vaikutusta (puskurointikyky). Hapen kyllästysaste oli kohtalainen ja happipitoisuus hieman alhainen. Klorofyllin ja fosforin pitoisuudet osoittivat rehevyyttä (eutrofia) ja typpipitoisuus lievää rehevyyttä. Kiintoaineen määrä oli alle kaloja vahingoittavan raja-arvon (25 mg/l). Veden väri kertoo erittäin humuksisesta vedestä. Skalasträsketin valuma-alueella metsät olisi hyvä jättää avohakkuiden ulkopuolelle ja muutakin toimintaa tulisi suunnitella niin, että valuma-alueen kuormitus ei kasva.
Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:ssä on osaamista luontoselvitysten tekemiseen ja toivomme, että muutkin kunnat huomaavat meidän tarjoavan myös luontoselvityksiä erilaisten vesistöjen tarkkailujen ja kunnostushankkeiden lisäksi.
Teksti ja kuvat: Heli Jutila
