Kylmänkukkien ja kangasvuokon kukinta on ollut tänä keväänä runsasta useimmissa populaatioissa. Esiintymien välillä on kuitenkin paljon vaihtelua esim. Tunturivuoren (Janakkala) esiintymässä kukkivien kylmänkukkien ja kukkien määrä on jatkanut laskuaan johtuen esiintymän eteläosan varjostumisesta. Ruskeamullanharjulla (Hauho) taas hämeenkylmänkukilla (Pulsatilla patens) on nyt hyvä kukintavuosi, mutta aivan huippuvuoden 2018 tasolle ei päästä. Hevospierettämän (Hämeenlinna) liilakylmänkukkien (P. patens x vernalis) eli kylmänkukan ja kangasvuokon risteymäpopulaatiossa kukinta oli myös runsasta ja kukat suuria, joskin suurempia kukkamääriäkin on tavattu mm. 2023. Kangasvuokot (P. vernalis) kukkivat hyvin tänä vuonna ja runsaasta kukinnasta on tietoja muistakin esiintymistä. Viileät kelit pidentävät tänä vuonna kylmänkukkien ja kangasvuokkojen kukinta-aikaa.
FT Heli Jutila on kartoittanut vuosia hämeenkylmänkukka ja -risteymäpopulaatioita ja hieman kangasvuokkojakin. Hän on tutkinut niiden yksilömäärien ja kukkamäärien muutoksia sekä siementen kokoa hyödyntäen yksilöllistä seurantaa. Tuloksista on tieteellinen julkaisu v. 2024 (Jutila ym. 2024).
Kylmänkukalla 69 % kukkien määrästä selittyi kasvin koon (halkaisija), keskimääräisen kuukausilämpötilan (ennen kukintaa), maaperän kosteuden ja puuston latvuksen avoimuuden perusteella. Kukkien määrä oli negatiivisessa korrelaatiossa keskimääräiseen kuukausilämpötilaan ja maaperän kosteuteen, joiden vaikutus oli voimakkaampi kuin latvuksen avoimuudella tai koolla.
Hybridillä 94 % kukkamäärän vaihtelusta selittyy edellisen vuoden kukinnan todennäköisyydellä, maaperän kosteudella, sademäärällä, puiden latvuksen avoimuudella ja kasvin halkaisijalla. Edellisen vuoden kukinnan todennäköisyydellä on vahvin vaikutus tuotettuun kukkamäärään eli hyvin kukkivat risteymät kukkivat hyvin vuosi toisensa jälkeen. Maaperän kosteus ja sateisuus kukinnan aikaan vaikuttivat negatiivisesti hybridin eli liilakylmänkukan kukkien määrään.
Hybrideillä on leveämmät ja siten isommat terälehdet kuin kylmänkukalla ja kukkivien yksilöiden suhde kukkimattomiin nähden on korkeampi hybridillä kuin hämeenkylmänkukalla. Taksoneilla on erilaiset kukintastrategiat: liilakylmänkukka kukkii runsaammin ja investoi enemmän energiaa kukintaan kuin hämeenkylmänkukka. Risteymän suuri panostus kukintaan on kuitenkin ristiriitaista, sillä kukista syntyvät siemenet ovat ohuita, kehittymättömiä, miltei tyhjiä ja itävät vain hyvin alhaisella todennäköisyydellä. Kukinta käynnistyy sekä ympäristötekijöiden että kasvin sisäisten tekijöiden vaikutuksesta. Useiden hyvien kukintavuosien jälkeen kylmänkukat pitävät taukoa kukinnassa.
Kylmänkukkaesiintymien säilyttämisen kannalta tärkeintä on esiintymisen hyvä merkintä ja huolellinen metsänhoitotoimiin valmistautuminen, jottei kylmänkukkien päältä ajeta. Hoitomenetelmiin kuuluvat puuston harvennus, pienten aukkojen tekeminen sekä pensaiden, pohjakerroksen ja kilpailevien kasvien poisto ja hämeenkylmänkukan siementen kylväminen tai istuttaminen. Metsä ei saa tulla liian avoimeksi, sillä siitä voisi aiheutua kuivuutta ja fotoinhibitiota, joka vaikuttaa varsinkin hämeenkylmänkukkien nuoruusvaiheisiin.
Rahoitettu, erittäin uhanalainen ja erityisesti suojeltava kylmänkukka, vaarantunut kangasvuokko sekä rauhoitettu liilakylmänkukka hyötyvät tutkimuksesta, joten toivottavasti rahoitusta löytyy jatkossa tähän tärkeään työhön.
JUTILA HELI, PARISY BASTIEN & LOEHR JOHN 2024: Influence of environmental and intrinsic factors on the flowering success and petal morphology of Pulsatilla patens and the hybrid Pulsatilla patens x vernalis in Finland. – Plant Ecology (2024). Published 14 Feb 2024. 2024 DOI: 10.1007/s11258-024-01400-1
Lisätietoja antaa Heli Jutila, puh. 0400 924848, heli.jutila(@)pvy.fi
